perjantai 28. kesäkuuta 2013

VOIHAN VESIROKKO!

Miten voikaan olla pienellä miehellä niin huono tuuri, 
että sairastuu vesirokkoon kesän kuumimpina päivinä!!!




Luulin ensin, että nuo ikävät kesän vitsaukset, hyttyset ja paarmat ovat pistäneet, 
mutta päivän mittaan näppylät triplaantuivat.

Pientä lämpöä oli pojalla ollutkin muutaman päivän, 
ennen kuin näppylät ilmaantuivat. 
En sitten osannut kuitenkaan tätä odottaa..




voitte uskoa, että oli kaikilla tuskainen yö, kun sisälämpötila oli yölläkin +27 ja 
pienellä hikisen olon lisäksi kutina... 



Onneksi viileät suihkut pisin päivää ja mentholsprii auttoivat hieman.






meno on silti kova <3

Nyt odotellaan, että toinen pienistä, Onni, saisi sen myös.
Isommat kun ovat jo tämänkin kurjan sairastaneet.




sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

kesämiehelle

Meidän perheen kuopuskin on tänä kesänä saanut nauttia auringosta ja kesästä!
Kesämies rakastaa vesileikkejä ja hiekkalaatikkoa. 

Tämä mun pitkäaikainen projektini, eli soutuvenerähjän kunnostus hiekkalaatikoksi, on edennyt hieman. 
Vene on nyt pesty ja maalattu, hiekatkin saatiin sisään, mutta kuten sanonta kuuluu; "nälkä kasvaa syödessä", kasvaa ideat päässä myös tässä projektissa. 
Mielikuvitus pääsi valloilleen myös miehellä (vaikka kovin vastusteli tätä projektia ja oli heivaamassa venevanhusta jo kaatikselle), hänpä keksi, että täytyyhän veneessä olla ohjaamo. 
Ja purje tietysti! Eli seuraava projekti on rakentaa pömpeli, jonka seinään tulee ruori sekä masto, johon ompelen aurinkoa läpäisevästä kankaasta purjeen, jota voi sitten kääntää auringon mukaan. Kivempi sitten pienien leikkiä varjossa.

Kun vaan saisi aikaa kaikkeen...

Kuvia laitan sitten kun projekti taas etenee..

Mutta siis takaisin kesämieheen.

Kesämiehen uusi body. 
Sain vihdoin ja viimein kantinkäätäjän ja peittarin tekemään yhteistyötä! Pointsit mulle ;) 
Kaava on Ottobre kevät 2002-lehdestä.
kankaat Royalkestoista.

Muutin kaavaa sen verran, että laitoin nepit olkapäälle.

Ja täytyyhän kesämiehellä olla kesäpukukin..

Kaava on OB 1/2009 Kirppu-potkupuku, jonka hihat ja lahkeet lyhensin. 
Ja ne nepparit laitoin taas olalle. 
On jotenkin helpompi pukea päälle.
Ja kokona 80.

Ja toinen kesäpuku samaisella kaavalla. 
Kangas on marinoitunut niin kauan hyllyssä, etten muista mistä on =)

KESÄ <3
ja tietysti  KESÄMIES<3

perjantai 7. kesäkuuta 2013

MMMMMMMMMMMMMAKEAAAAAAAAAAA

Leipominen, eli kotoisammin kutsuttuna taikinaterapia. 
Olen onnistunut tämän innostuksen iskostamaan myös jälkikasvuihini, sillä kolme isointa osallistuvat mielellään leipomiseen ja neljäskin nuolee mielellään taikinakulhoja =) 
Leevi aikoo isona kokiksi, joten harjoittelee nyt ahkerasti koko perheen kehujen ja kannustuksien saattelemana.
Leevi innostui kokkailusta talvella kun seurattiin silmä kovana suomalaista Junior Masterchefiä telkusta. Poika totesi, että " sit kun mä oon kymmenen, ni sä voit sit äiti kattoo mua tuolta telkusta ja kannustaa mut voittamaan ne kaikki!"

Esikoisen eskarijuhlassa opettaja kutsui lapset vuorotellen eteen hakemaan todistuksen ja ruusun tällä tyyliin: "tämä nuori neiti haluaa isona eläinlääkäriksi, kuka se voisi olla?" Jokainen kyllä tunnisti itsensä tästä ja nousi vuorollaan. Kun kysyttiin, kuka haluaa isona ihan tavalliseksi kotiäidiksi, nousi meidän pieni tummatukkainen tyttö pystyyn. HÄH? siis kuulinko oikein? kotiäidiksi? Juurihan se sanoi haluavansa talsia isänsä jalanjäljissä, eli opettajaksi! Muut eskariäidit huutelivat, että on tainnut tyttö saada hyvän mallin ja esikuvan kotoa, kun haluaa seurata äitiään. Kai sitä täytyy olla ylpeä itsestään, mutta enhän mäkään koko ikääni aio kotona olla! Onhan mullakin ammatti...Täytyy vissiin selittää tytölle paremmin koulutuksen ja työn tärkeys =)

No joo, ollaan nyt sitten vielä ylpeitä kotiäitejä niin kauan kun vielä voidaan..
Eli kaulin käten....


....Ohjeet talteen ja leipomaan !
(kannattaa tosin odottaa, että helteet väistyy, ettei itse sula sinne keittiöön)
Äitienpäiväkakku jäi tänä vuonna blokkamatta,  joten tässä se. 
Täytteenä dajm-moussea ja vadelmahilloa. Päälinen tuttuun tapaan Flora vispiä, johon sekoitettu vaniljakreemijauhetta.

Kuningatar-tuorejuustokakku

Pohja:
200g dominokeksejä
100g voita

Täyte: 
1prk kuningatar-rahkaa
1prk maustamatonta tuorejuustoa
1prk Flora vanillaa
1dl sokeria
6 liivatelehteä
mustikoita, mansikoita ja vadelmia

Murskaa keksit ja sekoita sulatettu voi siihen. 
Painele irtopohjavuoan pohjalle.
laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Notkista rahka ja tuorejuusto sähkövatkaimella, sekoita joukkoon sokeri.
Vispaa Flora vanilla kuohkeaksi ja sekoita rahka-tuorejuustoseoksen joukkoon.
Purista liivatelehdistä liika vesi. Kiehauta 3rkl vettä kattilassa ja sulata liivatelehdet  joukkoon. 
Valuta varoen pienenä norona liivatelehtineste täytteeseen koko ajan kevyesti sekoittaen.
 Lisää joukkoon vielä marjat ja kaada täyte pohjan päälle. 
Anna hyytyä kylmässä vähintään 4h. 
Koristele marjoilla.


Älyttömän hyvät pasteijat


Etsin epätoivoisena jotain hyvää suolaista ohjetta netin syövereistä, kun piknikille oli tarkoitus lähteä ihanan ystävän ja lapsien kanssa. 
Tällainen sitten osui silmään kinuskikissan blogissa..

 Taikina:
1,5-kertainen annos rahka-voitaikinaa

Täyte:

5 kananmunaa
1 ½ dl keittämätöntä puuroriisiä
1 sipuli
1 dl tilliä
1 ¼ dl valkosipuli-yrttimaustettua ranskankermaa (Crème Bonjour Cuisine)
1 tl aromisuolaa
valkopippuria
Voiteluun:
1 kananmuna


Valmista rahka-voitaikina puolitoistakertaisena annoksena erillisen ohjeen mukaan.
Keitä kananmunat koviksi (n. 8 minuuttia). Keitä riisi kypsäksi suolatussa vedessä.
Hienonna kananmunat haarukalla. Silppua sipuli ja tilli. Yhdistä kaikki täyteainekset keskenään.

Kauli taikina jauhotetulla pöydällä n. 50 x 50 cm kokoiseksi levyksi. Leikkaa levy taikinapyörällä 25 neliöksi.
Jaa muna-riisitäyte neliöiden päälle, taita reunat täytteen päälle pituussuunnassa ja nipistä tiukasti yhteen.
Käännä rullat ympäri. Nipistä päät kiinni ja taita uloke pasteijan alle. Kuvioi päädyt halutessasi haarukalla.
 Vedä veitsellä viiltoja pasteijoiden päälle. 
Voitele munalla. Laita pasteijat pellille leivinpaperin päälle. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Pasteijat voi täyttää ihan millä vaan, mielikuvitusta käyttäen =)


Pikkuleipiä suklaan ystävälle


 

Valkosuklaaseen kastetut unelmapikkuleivät

1dl kaakao- tai mansikkatomusokeria
100g voita
n. 2dl vehnäjauhoja
1tl hirvensarvisuolaa

Vatkaa tomusokeri ja voi kuohkeaksi vaahdoksi. 
Sekoita jauhot ja suola keskenään ja lisää sokeri-voi vaahtoon.
pyörittele taikinasta palloja, laita leivinpaperille ja painele vähän. 
Paista 175 asteessa n. 15 min. 
Jäähdytä ja dippaa sulaan valkosuklaaseen.

manteliviipaleet

100g voita
1dl sokeria
1rkl vaniljasokeria
1rkl siirappia
1/2 dl mantelirouhetta
2 1/2-3 dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta


Vatkaa rasva ja sokeri, vaniljasokeri sekä siirappi vaahdoksi. 
Sekoita jauhot, leivinjauhe sekä mantelit keskenään ja lisää seos vaahtoon.
Jaa taikina neljään osaan. Muotoile neljä sormenpaksuista pötköä. 
Laita pötköt leivinpaperille ja litistä niitä haarukalla.
paista uunin keskitasossa 175 asteessa n. 10 minuuttia.
Leikkaa lämpimistä pötköistä vinoja pikkuleipiä. 
Jäähdytä ja dippaa toinen pää sulaan suklaaseen.


Tiedättekös kuinka hankalaa on saada kermavaahto kauniiksi pursotukseksi, kun ulkona mittari näyttää +28astetta ja keittiön lämpötila noin 100????
Varsinkin kun unohdin kotiin loistavan keksinnön, vaniljakreemijauheen.
Tämä kyseinen tuote nimittäin tekee kermavaahdosta jämäkämpää. 
Kasasin siis tämän kummityttöni 2v synttärikakun jo kotona, mutta jätin pursotuksen paikanpäälle laitettavaksi.
 Jokainenhan voi arvata miten kakun olisi käynyt auton tavaratilassa kesähelteellä...

Kakun koristeeksi piti siis pursottaa kermaruusuja, mutta....koitahan pursottaa sulaa jäätelöä..

Myös sokerimassan käsittely kesäkuumalla on haastavaa. 
Massa kun ei tahdo jämäköityä, saati kuivua. 
Arvaatteko kuinka monta kertaa jouduin kruunun tekemään uudestaan??
Kruunu lässähti joka kerta, vaikka tuin sen lasin ympärille ja käytin apuna kelmua sun muita härpäkkeitä.

Kruunu on siis kärsineen näköinen, mutta niin on kakkukin.


kakun välissä valkosuklaamoussea ja vadelmahilloa.


 Onneksi kaksvee pieni prinsessa oli onnensa kukkuloilla <3

Kummitätiä kyllä hävetti tarjota tätä synttärivieraille....

torstai 6. kesäkuuta 2013

Kesämekkoja meille tyttösille

MEKKOJA! Niitä ei voi koskaan olla tytöllä liikaa. Ei pienillä, eikä vähän isommillakaan..

Onneksi kesä on täynnä juhlia, joten mekkoja tarvitaan. Ja onhan niitä kiva pitää muutenkin!

Mekko on oma sovellus, mutta mallina oli henkkamaukan vanha juhlamekko.
 Tafti on hankittu paikallisesta kangaskaupasta nimeltä Verkkokangas. 
Tylli Jättirätistä ja tyllin alla oleva alushameen trikoo samaisesta puljusta.

Ja ne perkuleen napinlävet!!!!!!!!! Mulla on uudessa Singerissä jopa automaattinen napinläpiohjelma jalkoineen, mutta kun ei vaan suostunut kone yhteistyöhön! Hyppytikkiä, langan katkeamista, suhlumuhlua ja kaikkea muuta kivaa...prkl! 

No ei muuta kuin toisen mekon kimppuun..



Tämän mekon ompelin tytölle eskarin kevätjuhlaa varten. 
Kaavana sama oma sovellus ja kankaat kaikki Jättirätistä.

Ja sitten niihin napinläpiin.. 
Edelleen järjetöntä takkuamista, pelihousujen repimistä muutaman ei niin kauniin sanan saattelemana..ja lisäksi onnistuin vetämään ratkojalla parin napinläven yli ( en siis muistanut laittaa nuppineulaa merkiksi ja esteeksi).

Onneksi tytöllä on pitkä tukka =)

 This is tissis =) Eli oe-ryhmän oma kaava. Sitä hieman muokkaillen tuli tällainen. 
Harmi vaan, ettei poju osannut kuvata ihan mallikkaasti, joten ainoa onnistunut kuva oli sivusta päin =)
Kangas Jättirätistä, ihanan vilpoisaa trikoota. 


Tarkemmin ajateltuna oli oikein hyvä, ettei poju osannut oikein käyttää kameraa. Kun tyttö pääsi kameran taa, paljastui äitin kaamea kulahtanut olemus! 

Eli älkäätkön piitatko mallista, mekkoahan tässä esitelläänkin. 
Mekon kaava on oma sovellus, jotenkin etäisesti muokattu tissiksestä.
Kangas Jättiksestä. Ihanan väristä, eikös?


Löysin kirppikseltä ihanan mallisen mekon. Mekko ei ollut mitenkään järisyttävän kaunis, mutta malli oli ihana. Hintakaan ei päätä huimannut, vain 4e ja kunto uusi. Nappasin siis mukaani kaavatarkoituksessa. Mekko sattui sopimaan tytölle vielä täydellisesti, joten ompelin parit samanmoiset lisää tytön valitsemista kankaista.
Ja huivit tietysti myös samaisesta kankaasta. Huivi on vain suuri kolmikulmio, jonka  sivut ompelin peittarilla ja pisimmän sivun kujaan laitoin kuminauhan.




Ja lopuksi mekko itselle MODA 3/2010 lehdestä. Ko. lehdestä löytyi muitakin kivoja kaavoja, joten ne seuraavaksi koneen alle.
Kangas sama, josta tein tytölle mekon. Oli pakko hakea lisää sitä ihanuutta.





Ihanaa kun mun vaivaiset 158 senttinen varteni näyttää pitkältä, kun reilut 110 senttinen poju on ollut kuvaamassa =)